Tulla artesaaniksi

Paidan tekeminen lähti luonnollisesti peruskaavan piirtämisestä. Opettelimme yhdessä samoilla mitoilla piirtämisen, minkä jälkeen omien kaavojen piirtäminen oman mallin (poikaystävän) mitoilla oli melko yksinkertainen homma. Pohdin jonkin aikaa ompelisinko paidan itselleni, mutta halusin ommella välillä muulle mallille enkä varsinaisesti tarvinnut uutta paitaa, joten päätin sitä vastaan. Kaavojen piirtämisen, jäljentämisen ynnä muun jälkeen oli proton vuoro, jonka tein kotoa tuomastani neulekankaasta. Raidallisesta, koska miksipä ei. Leikkuusuunnitelma piti tehdä vähän tarkemmin, kuin raidattomissa kankaissa, koska halusin harjoitella raitojen paikalleen täsmäämistä, ja ajattelin, että voin muokata protosta joskus paidan itselleni. Pari kuvaa protosta, koska olin aika ylpeä miten hyvin sain raidat asettumaan paikalleen, vaikka ne olivatkin näinkin pieniä. Keskellä olkasauma, jonka ompelin ensimmäisenä, vasemmalla luonnollisesti sivusauma ja oikealla olkasauma. Tässä protossa

Meidän alkuvuoden ohjelmassa oli värjäyskurssi, jossa harjoittelimme pidemmän ja pikavärjäyksen kaavat ja opettelimme laskemaan tarvittavien aineiden määrän kankaan painon perusteella. Tilkkuja eri tavalla sitomalla ja vaihtamalla niitä muiden kanssa saimme kokeiltua erilaisia kuviointitapoja ja värejä. Yllä miltä tilkut näyttivät ennen värjäystä. Kuva auttaa muistamaan, miten tilkut oli sidottu ja hepotti omien tilkkujen löytämistä värjäyksen jälkeen.  Kuvat omasta kattilastani (punainen) ja  kaverin kattilasta veden kanssa koska unohdin ottaa omasta suolisopastani kuvan kiehuvana. Keitokseen liuotetaan soodaa ja suolaa ja niiden käytöllä ja lämpötilan säätelyllä saadaan väri ensin menemään kuitujen väliin ja lopulta kiinnittymään kuituihin. Siinä osa tilkuista kuivumassa. Annoimme tilkkujen kuivua sidottuina, vaikka ne olisi voinut avata jo viimeisessä keittovaiheessa (eli ylimääräisen värin poistossa), jotta omat tilkut olisi helpompi