Tulla artesaaniksi

Tulevaa juhlapukujaksoa suunniteltaessa kerrottiin että jaksoon kuuluu korsetti, jonka sai tehdä myös itselle, jos ei ollut sopivaa asiakasta. Innostuin heti ajatuksesta, koska steampunk eli koneromantiikka on aina kiinnostanut minua ja viktoriaanisesta tyylistä vaikutteita ottavana puvustukseen kuuluu vahvasti myös korsetit. Suunnittelin siis ruskeasävyisen tyyliin sopivan pitkän korsetin. Vasemmalla olevan alkuperäisen suunnitelman mukaan siihen olisi pitänyt tulla enemmän koristeita, mutta en löytänyt suunnitelmaani sopivia materiaaleja, joten malli yksinkertaistui hieman ja oikeanpuoleinen on valmiista tuotteesta tehty mallikuva. Saimme kaavojen piirtämistä varten valmiit kuvat, joita verrattiin omiin mittoihin ja kavennettiin ja levennettiin tarpeen mukaan. Lisäsin omaani myös hieman pituutta, kun tiedän, että selkäni on aika pitkä. Varsinkin näin istuvasta työstä on tärkeää tehdä kokeilu ja mm. selän pituutta ja yläosan muotoa pitikin sitten hieman hioa.

Syyslukukausi 2018 alkoi housujen valmistamisella. Sovimme opiskelukavereiden kanssa olevamme toistemme asiakkaina, joten tein housut Pinjalle. Muuten housuissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä harjoiteltavaa kaavojen tarkistamisen lisäksi, mutta halusin kokeilla vetoketjun alueen, sillä se tulisi vähän epätavallisemmin sivuun, ja osittain vyötärökaitaleen sisälle. Kaavojen leikkausta ja kappaleiden tukemista. Onnistuneen kaavan jälkeen oli helppo vain lähteä tekemään. Vetoketjun ompeleminen oli mielenkiintoista, ompelin sen ensin toiseen puoleen kiinni ja sitten käänsin vyötärökaitaleen toisen puolen siihen päälle. Lahkeiden pituuden kanssa tuli pientä säätöä, alemmassa kuvassa lyhyempi on alunperin ajateltu pituus, mutta pidempi se, joka lahkeesta pitäisi saada. Lahkeeseen jäi kuitenkin onneksi senti varaa, jolla sain ommeltua siihen käännöstä varten kaitaleen. Mukautumalla siitä sai oikeastaan aika kivan yksityiskohdan. Vielä sisäp

Ensimmäisen vuoden kevät oli mielenkiintoista ja kiireistä aikaa. Tein alunperin omia projektejani koululla, mutta olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tarjoutui mahdollisuus päästä tekemään Jyväskylän kenttäurheilijoille maskottipuku heidän maskotistaan Väiskistä. Alkuperäinen jo hieman kulahtanut Väiski. Alkoi tapaamisten ja suunnittelun ketju ja neuvottelimme pukuun tulevista osista muun muassa sähköpostilla, kävin myös paikan päällä heidän toimistollaan katsomassa Väiski-pehmolelua ja ottamassa siitä mallia. Neuvottelimme mm. siitä millaiset jalkatassut ja käsitassut pukuun tulisi, sekä pään ja verkkaripuvun koosta. Juttu on pitkä, joten käsittelen osan kerrallaan ja osiot on otsikoitu kunkin palan mukaan. :) The Pää Maskottipään tekeminen on aivan oma lukunsa verrattuna ompeluun. Se on pikemminkin jonkinlaista muotoilun, veistämisen ja liimaamisen yhdistelyä ja vasta lopulta pää päällystetään kankaalla. Olin tutustunut vaahtomuoviin omien harrastusteni