Korsetti? Steampunk!

Tulevaa juhlapukujaksoa suunniteltaessa kerrottiin että jaksoon kuuluu korsetti, jonka sai tehdä myös itselle, jos ei ollut sopivaa asiakasta. Innostuin heti ajatuksesta, koska steampunk eli koneromantiikka on aina kiinnostanut minua ja viktoriaanisesta tyylistä vaikutteita ottavana puvustukseen kuuluu vahvasti myös korsetit.

Suunnittelin siis ruskeasävyisen tyyliin sopivan pitkän korsetin. Vasemmalla olevan alkuperäisen suunnitelman mukaan siihen olisi pitänyt tulla enemmän koristeita, mutta en löytänyt suunnitelmaani sopivia materiaaleja, joten malli yksinkertaistui hieman ja oikeanpuoleinen on valmiista tuotteesta tehty mallikuva.

Saimme kaavojen piirtämistä varten valmiit kuvat, joita verrattiin omiin mittoihin ja kavennettiin ja levennettiin tarpeen mukaan. Lisäsin omaani myös hieman pituutta, kun tiedän, että selkäni on aika pitkä.

Varsinkin näin istuvasta työstä on tärkeää tehdä kokeilu ja mm.
selän pituutta ja yläosan muotoa pitikin sitten hieman hioa.

Laitoin sovitukseenkin kujat rigilenenauhoille, jotta näki
asettuuko takaosa niiden kanssa sopivasti.

Sovitus koulun sovitusnyörityksen avulla.

Palojen oikealta kankaalta leikkaamisen jälkeen ompelu olikin sitten melko yksinkertaista, piti vain olla tarkkana, että oikeat palat menee vastakkain. Jätin saumanvarat ulkopuolelle niin, että sain ne peittoon koristenauhojen avulla. Eniten piti miettiä etuosaa ja takaosaan tulevaa nyöritystä.

Haastavin paikka suunnitella oli etuosan hakasnauhan rakenne. Vasemmalla
olevissa nurjissa puolissa näkyy suurin ero siisteydessä, joten päädyin
ylempänä olevaan rakenteeseen.

Tekonahkanauhan mittailujen jälkeen pääsin tarkkuutta
vaativimpaan  hommaan, eli nauhojen ompeluun
(joka oli yhtä tuskaa...). Sain kuitenkin jopa
kaarevimmat kohdat kohtalaisesti ommeltua.

Viimeiset vaiheet eli sopivien sirkkojen
valinta ja kiinnitys ja korsettiinhan niitä
menee paljon. Ylemmässä kuvassa näkyy,
että ompelin nauhoihin toiset tikkaukset
ensimmäisten viereen, koska siitä tuli
siistimpi ja kestävämpi.

Kokonaisuudessaan korsetti oli mielenkiintoinen välityö isompien kokonaisuuksien ohella. Suurempia ongelmia ei onneksi tullut, mitä nyt normaalia kaavojen hiomista ja lievää turhautumista. Etenkin korsetin reunaan tekonahkanauhan ompeleminen oli äärimmäisen rasittavaa puuhaa, ei meinaa asettua ja se on niin paksua ja ei jousta mutta kuitenkin vähän venyy jne... Mutta selvisin siitäkin ja lopputulos on tyylikäs.

Kuvahan ei koskaan tee oikeutta aivan täydellisesti, nauhan pinta on niin yksityiskohtainen, ettei se erotu kuin lähietäisyydeltä. Ainoa miinus on, että korsetti olisi saanut olla hieman lyhyempi, niin se olisi ollut niin mukava kuin nyt korsetti voi olla.