Koneneulonnan kokeilua

Neulekone. Odotin innolla, minkälaista sillä olisi neuloa, sillä olin aika varma, että hurahtaisin siihen täysin. Saimme ohjelaput, joissa oli mm. erilaisia aloitustapoja, lopetustapoja sekä kavennusten ja levennysten tekemisen ohjeet. Koneen osien esittelyn ja perustyökalujen neuvoisen jälkeen sitten vain kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja tapoja.

Pikainen kertaus joistain neulekoneen osista. Alla olevassa kuvassa näkyy neulekoneen kuokut, joille lanka tulee ja jotka liikuttelevat lankaa. Koukkuja taas liikuttaa kelkka, jota vedetään sivuttaissuunnassa työn yli ja johon voi laittaa erilaisia säädöksiä esimerkiksi sen mukaan, tekeekö tavallista, kirjo- tai vaikkapa pitsineulosta. Kelkasta myös säädetään silmukoiden kokoa, mikä on aika tärkeää, sillä liian pieni silmukkakoko saa kelkan jumittamaan ja liian suuri taas ei näytä hyvältä valmiissa työssä. 

Neulekoneen koukkuja, kuva myöhemmästä vaiheesta.

Ylin kappale on ensimmäinen. Aloitin käsin luomisella sillä ohjeen mukaan siitä tulee siisti aloitusreuna ja halusin tietysti tietää miten siisti. Aloitus siis oikealla ja siitä vasemmalle "lommo" neuleen reunassa on kavennukesn kokeilua. Loppuosan muutokset eivät kuvassa ole niin selkeitä, sillä kokeilin vain erilaisia silmukkakokoja.

Alhaalla vasemmalla kokeilin aloittaa valejoustinneuleella, mikä oli yhtä tuskaa, eikun, ei tietenkään ollut kuin vain vähän haastavaa, tai siis, niin... Ongelmana oli se että tietyn matkaa neulottuani minun piti saada käännettyä jo neulottu osio kaksinkerroin ja asetella aloitussilmukat koukuille, mihin neule ei tietenkään halunnut suostua. Painoja ei saanut kunnolla aseteltua neuleeseen, mistä johtui, että se oli niin kevyt että nousi koko ajan pois koukuilta. Sitten pari kertaa silmukat paikalleen saatuani ja yritettyäni vetää kelkan työn yli kelkka jäin jumiin ja kaikki piti irrottaa ja ottaa alusta. En tiedä olisiko auttanut jos valejoustinneuletta olisi ollut pidempi pätkä, mutta lopulta kaiken harjoituksen jälkeen sain kuitenkin ideasta kiinni ja sain käännöksen onnistumaan ilman vakavia traumoja. Lisäksi kokeilin kaventaa keskeltä silmukoita pois niin, että sinne tuli kohtia, joissa pari neulaa ei tehnyt työtä ollenkaan, ja siitä tuli ihan mukava yksityiskohta.

Alhaalla oikealla olen kokeillut aloitustavaksi nirkkoreunaa. Myös siinä aloitusreunan silmukat piti kääntää työhön mukaan, mutta tällä kertaaa se meni jo paljon paeremmin, koska olin saanut harjoitusta edellisessä ja tiesin nyt mihin pitää varautua. Aloituksesta tuli ihan hauska ja ajattelin, että etenkin ohuemmalla langalla se toimisi varmasti hyvin. Sydänkuvio keskellä on kirjjoneulekokeilu, jonka halusin tehdä. Usein kirjoneuletta tehdään valmiiksi ohjelmodun kortin avulla, mutta testasin teoriaani, että koukut voisi ohjelmoida myös käsin yksittäistä kuviota tehdessä. Huomasin, että sehän onnistuu ihan hyvin, kone vain olettaa että kaikesta tulee kuvion väriä, joten osa koukuista pitää työntää takaisin. Leveimmällä kohdalla keskelle tietenkin jää melko pitkät langat nurjalle puolelle, mutta se on normaalia. Pieni ongelma on, että suoraan reunaan, kuten sydämen sivulla, jää aukko, koska lanka kääntyy aina takaisin samalla tavalla, mutta kuvion reunan voi suunnitella niin että tätä ei tapahdu.

Tässä kokeilin tehdä palmikoita neuleeseen, mikä onnistuikin jopa yllättävän helposti. Silmukoiden järjestys vain käännetään siirtoneulojen avulla haluttuun suuntaan ja seuraavalla kelkan vedolla käännös on tehty. Kelkan vetämisen kanssa vain pitää olla varovainen, etenkin jos käännöksiä on monta samalla rivillä tai lähekkäin, sillä käännetyt silmukat ovat kireämpiä kuin muut, mikä jarruttaa kelkkaa. Vasemmalla on kaksi vierekkäistä neljän silmukan levyistä palmikkoa ja oikealla on kuuden levyinen palmikko.

Palmikoiden alla on samalla tyylillä kuin edellisessä kuvassa jätetty ns. ylimääräisiä lankoja työn keskelle, mutta tässä ne on virkattu työn nurjalta puolelta yhteen. Oikealta puolelta tämä ei juuri vaikuta, tekee vain erilaisen kavennuksen ja jättää työhön kolon.

Nurjalle puolelle taas tulee hauska pylväs silmukoita.

Tässä kokeilin erilaisia tapoja ommella neulotun kappaleen reunat yhteen. Vasemmalla yritin tehdä ristikuviota, mikä ei ainakaan tällä langalla erotu mitenkään erityisen hyvin. Keskellä on tapa, jolla reunasta saa jatkuvan näköisen ja jolla päätin ommella varsinaiset ranteenlämmittimet yhteen. Oikealla taas ompelin samalta puolelta ja sauman yli, mikä tekee oikealle puolelle viivarivin. 

Seuraava tehtävä oli kokeilla kirjoneuletta. Koululla on joitakin valmiita neulekortteja, jotka asetetaan koneeseen ja jotka ohjelmoivat koneen tekemään tiettyä jatkuvaa kuviota. Kortteja voi myös rei'ittää itse, mutta tällä kertaa oli kätevämpää käyttää harjoitteluun valmista.

Tässä neule on kiinni kooneessa eli työvaiheessa se on nurin päin. Ylhäällä näkyy työvälineitä ja keskellä on myös kerroslaskuri.

Ja kirjoneuleeni oikealta puolelta.

Kirjoneuleen ommel nurjalta puolelta.

 Koneella neulomalla oli tarkoitus tehdä muutakin kuin vain kokeilla, eli tavoitteena oli tehdä jonkilaiset ranteenlämmittimet myyntiin koululle. En varsinaisesti ajatellut tekeväni niitä kirjoneulekokeilusta, mutta kokeilin siihen kuitenkin kappaleen yhteen ompelua, mikä meni hyvin ja san ommeltua kuvion jatkuvaksi.

Kirjoneuleranteenlämmittimistä tuli siistit ja ajattelin jo laittaa ne koululle myyntiin, mutta huomasin, että yksi lila reunus oli pidempi kuin muut. En ollut aikonut tehdä niitä myyntiin joten en ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen, että kappaleet ovat varmasti saman kokoisia. No, tulipahan harjoiteltua.

Seuraavaksi siirryin pitsin neulomiseen. Myös siihen käytetään reikäkorttia, mutta asetukset ovat vähän erilaiset ja käyttöön otetaan pitsikelkka, joka varsinaisesti muodostaa reiät.

Kortti näyttää tältä. Kelkkoja liikutellaan sivussa olevien nuolten mukaan ja reiät kertovat koneelle, mitä sen pitää tehdä. Parilla ensimmäisellä kerralla kaikki ei selvästikään mennyt niinkuin piti, sillä pitsiin tuli vähän suurempia reikiä kuin oli tarkoitus. Kerran onnistuin saamaan kelkan jotenkin jumiin ja joiduin avaamaan sen etuosan, huomatakseni että koukut sen sisällä olivat vinossa ja lanka mytyssä. Sain kelkan kuitenkin lopulta irti, mutta työ piti tietysti aloittaa alusta. 

Kun hyvä rytmi löytyi, homma oli helppoa ja ensimäinen pitsikokeilu valmistui. Tein pika-aloituksen (yläreunassa) joten jälki ei ole kovin siisti. sinne tuli jokin ylimääräinen reikä, mutta päätin että kokeilussa se ei nyt haittaa. Harjoituksesta huomasi, että se oli melkein sopivan kokoinen, mutta reunat eivät olleet saman kokoiset, joten laskin tästä varsinaista työtä varten, paljonko silmukoita pitää lisätä oikeaan leveyteen.

Vasemmalla kokeilin pykäreunaista aloitusta tällä langalla, sillä arvelin, että se voisi sopia hyvin pitsin kanssa. Kokeilin myös edellisestä kokeilusta laskettua lisättyä leveyttä, mutta huomasin, että lisäys on tehtävä toiselle puolelle sillä kone aloittaa kuvion tietyltä kohdalta koukkuihin nähden.

Oikealla on pieni lisäkokeilu, koska en pitänyt siitä miten lähekkäin pitsin kuviot ovat. Kokeilin siis lisätä pari ylimääräistä kerrosta niihin väleihin, joissa kortin mukaan tulee reiätön kerros. Alareunassa lisäsin jokaiseen yhtenäiseen kerrokseen, mikä pidensi itse kuviota paljonkin. Ylempänä kokeilin sitä, miten ensimmäisten pitsineuleiden jälkeen ajattelin, eli lisäsin kerroksia jokaisen kokonaisen kuvion jälkeen. Pidin lopputuloksesta enemmän kuin kortin ohjeiden mukaan tulevasta, joten päädyin tekemään pitsiranteenlämmittimeni sillä tyylillä.

Sain kokelun ja laskemisen kautta kuvion alkamaan ja loppumaan oikein ja sain varsinaiset ranteenlämmitinten kappaleet neulottua. Aloitusreuna sopii pitsin kanssa hyvin ja enää ongelmanani oli päättää kummin päin haluan lämmittimet laittaa. Päätin lopulta, että pykäreuna on niin sievän näköinen, että se ansaitsee olla rystysten puolella, mistä se näkyy paremmin.


Viimeisenä vaiheena ompelin kappaleisiin saumat ja jätin sopivalle kohdalle peukalonreiän. Tein ranteenlämmittimet omien mittojeni mukaan, sillä oletin että ei minulla ainakaan mitenkään hirveän epänormaalin kokoiset kädet ole. Päättelyn jälkeen itse tuote oli valmis, piti enää tehdä tuotelappu. Etsin netistä käyttämäni langan tiedot saadakseni hoito-ohjeet ja sommittelin ne ja päättämäni hinnan tietokoneella tuotelapuksi. Sain lapusta jopa ihan sievän näköisen, tosin unohdin tietysti ottaa kuvan.

Valmis tuote!