Hirsimökki tilkkutyö

Harjoittelimme tarkkaa ompelua hirsimökiksi kutsutulla tilkkuharjoitteella, jossa kangassuikaleista ommellaan aina reunaan uusi pala lisäten neliö. Valmiista paloista voisi sittn tehdä vaikka istuinalusen.

Työ alkoi luonnolisesti kankaiden valinnalla ja valitsin kaksi sinistä ja kolme ruskeaa kangasta, joista yhdestä tulisi keskusneliö. Toiseksi siniseksi otin kuviollisen kankaan, sillä halusin työhön siitä hieman erilaisen yksityiskohdan. 

Kuva työn nurjalta puolelta.

Ompelu alkoi ompelemalla keskusneliöön toinen samankokoinen pala haluttua kangasta. näiden kahden toiseen reunaan taas ommeltiin uusi kaistale ja niin edelleen kunnes työstä tulee halutun kokoinen. Kävin silittämässä saumat välillä auki, jotta työstä tulisi siisti. Päätin silittää saumat auki samaan suuntaan silittämisen sijaan, jotta yhdelle kohdalle ei tulisi niin paljon kerroksia vaan kangas jakautuisi tasaisesti. 

Ensimmäinen puoli valmiina. ensimmäinen harjoitus tehtiin siis ilman pohjakangasta
ompelemalla palat suoraan yhteen. Minua häiritsee työssä vähän se, että vaaleansinisen
kankaan kuviot eivät mene lankasuoraan, olisin voinut miettiä, olisiko työn voinut
tehdä kuvioiden mukaan. kaistaleet ovat myös vähän eri levyiset, mikä ei sinänsä
haittaa mutta toinen puoli osoitteutui vaikeammaksi saada saman kokoiseksi sen takia.

Toisen harjoituksen idea oli tehdä sama asia eri tekniikalla eli käyttäen apuna pohjakangasta. 

Irmeli lähti sairaslomalle joten ennen työn aloitusta pohdimme sijaisen kanssa miten ompelu tapahtuu pohjakankaan kanssa. Lopulta ratkaisu läytyi ja testasin sen vielä nuppineulojen avulla ennen kuin ryhdyin ompelemaan.

Tiesin että halusin laittaa kankaat eri tavalla kuin jo tekemälleni puolelle, mutta en osannut päättää kummin päin, joten sommittelin värejä valmiin kappaleen päälle. Ylemmässä kuvassa on enemmän ruskeaa ja alemmassa taas enemmän sinistä. Päädyin lopulta ylempään ratkaisuun, koska halusin, että ruskean ja sinisen rajatekee jatkuvaa siksakkia läpi työn.

Pohjakankaaksi löytyivaaleansininen puuvillakangas, venymätön, koska siihen on helpompi ommella. Silitin kankaaseen kulmanpuolittajat, koska niiden avulla oli tarkoitus saada palaset laitettua helpommin suoraan. En kuitenkaan ihan osannut hyödyntää puolittajia kaistaleen laittamisvaiheessa, vaan mallasin ne paikalleen käyttäen edellisen kaistaleen reunaa.

Vasemmalta oikealle työvaiheita: mallataan kaistale paikalleen, käytin apuna edellisten reunaa ja mittasin myös pohjakankaan reunasta. Neulasin sen kiinni ja ompelin koneella jättäen noin sentin saumavaran. Seuraavaksi auki silitys ja vaihe on valmis.

En osaa päättää kumpi tapa mielestäni on toimivampi. Pidin tavallaan ensimmäisestä tavasta, vaikka siinä onkin hieman enemmän leveyserija, mutta se johtuu osittain siitäkin etten mitannut palasia tarpeeksi tarkasti ennen kuin ompelin ne yhteen. Voisin kuvitella että pohjakankaaseen ompeleminen toimii paremmin jos kankaat ovat ohuet tai muuten hankalat, sillä siitä saa enemmän tukea ompeluun.

Harjoitus onnistui ulkonäön puolesta mielestäni hyvin, vaikka menikin pohjakankaaseen nähden hieman vinoon. Toisaalta pohjakankaanikaan ei ollut täysin neliö, joten sillä saattoi olla jotain vakutusta. Lisäksi käytin ilmeisesti lähes koko työn ajan vääriä lankoja. Emme olleet puhuneet vielä tarkemmin ompelulangoista, joten en ymmärtänyt tarkistaa että käytössäni on tavalliset eikä erikoislangat. Pariin viimeiseen saumaan sain oikeat langat, kun alalanka lopui ja piti kysyä, miten sen puolaaminen ja vaihtaminen tapahtuikaan teollisuuskoneisiin. Mutta tekemällä oppii ja nytpähän muistan varmasti tarkistaa myös langat.