Vaihto Italiassa

Kevään mullistavin vaihe oli, kun 18.3. raahasin laukkuni ja itseni aikaisin aamulla junaan matkalle kohti Italiaa.

Kävin koululla vaihtovalmennuksen jo hyvissä ajoin ja siellä käytiin läpi käytännön asiat, mistä löytää mitäkin tietoa ja kehen ottaa yhteyttä missäkin tilanteessa. Olin kuullut muilta vaihdossa käyneiltä tarinoita sieltä ja ensimmäinen virheeni oli, että olisi pitänyt kysellä enemmän sillä olleilta etenkin kielitilanteesta, mikä johti toiseen virheeseeni, eli en opiskellut italiaa kunnolla ennen lähtöä vaikka niin meinasin.

1. Viikko

Matka oli mielenkiintoinen ja yllättävän sujuva, lähdin tosin lentokentälle aivan liiankin aikaisin, joten jouduin istuskelemaan kentällä melko pitkään ennen koneen lähtöä, mutta tulipahan ainakin varauduttua kunnolla. Olen lentänyt kerran aiemmin, mutta tällä kertaa kokemus oli melko erilainen, sillä koneet olivat paljon pienempiä, joten nousut ja laskut tuntuivat enemmän ja saivat hyvälle tuulelle.

GoOptilla Vicenzaan matkattua vastassa oli Lucia Fortesilta, joka oli meidät vastaan ottava organisaatio. Ekan päivän ilta oli melkoinen shokki, kun Lucia vei meidät majoituspaikkaamme, emäntämme ei puhu englantia, joten yritämme pärjätä kääntäjän ja hänen sukulaispoikansa avustuksella ja lopulta yölampusta paloi valo ja pisti koko kämpän pimeäksi. Onneksi oli hätänumero ja asia saatiin selvitettyä pyytämällä Luciaa tulkkaamaan tilanne.

Seuraavan päivän ohjelma oli käydä Fortesilla tervetuloinfossa ja täyttämässä papereita tulkin kanssa työpaikalla. Tässä vaiheessa valkeni kunnolla, että olisi knnattanut opiskella sitä kieltä vähän paremmin, koska myöskään seuraavien n. kuuden viikon pomoni Il Monellossa ei puhu käytännössä yhtään englantia... Mielenkiintoiset ajat edessä.

Esittelyjä

Valittuja paloja Vicenzasta. Andrea Palladion Basilica, näkymä Monte Bericolta, iltakuva on toisiksi viimeiseltä illalta. Kuva yhdestä monista puistoista ja pari kuvaa kotontamme, meidän huone ja rappukäytävässä juoksennellut kissa :)

Lyhyesti tiivistettynä Sartoria Il Monellossa tehdään karnevaaleihin tai mihin ikinä sopivia asuja, niitä on vuokrattavissa sieltä ja lisäksi tarjolla on korjausompelua. Paikka oli siis minulle hyvin mielenkiintoinen. Tästä johtuen korjausompelua kuului joka viikkoon, joten kuvia on lähinnä poikkeavammista töistä.

Tämä kotoisa näky tuli erittäin tutuksi ja sai kaipaamaan vastaavanlaista omaa työtilaa.

Ensimmäisen viikon työt olivat hyvin yksikertaisia purkamishommia ja perus napinompelua paikkaan ja toisiimme tutustuessa sekä kaupan pitoon liittyen hieman lakaisua ja pyyhkimistä. Välihommina myös järjestelin lankoja ja laatikoita, että tarvikkeet löytyy jatkossa vähän paremmin.

Etenkin ensimmäinen viikko meni siis pitkälti totutellessa, ja ensimmäisenä viikonloppunakin vain vietimme rentoutumispäivän puistossa ja etsimme sopivaa ruokakauppaa.

2. Viikko

Toisen viikon tiistaina oli ensimmäinen Fortesin check-in tapaaminen, jossa kävimme keskustelemassa siitä miten on mennyt. Maanantaina piirsin ja valmistelin kaavoja.

Koska iltapäivällä jäi aikaa, oli aika tutustua ympäristöön ja käydä kävelyllä aiemmin mainitulla näköalapaikalla Monte Bericolla ja paluumatkalla nauttia jäätelökulttuurista.

Mutta asiaan! Nimittäin tekemään kahta lasten asua, toinen röyhelöinen tyllimekko ja toinen cowboyn varustus.

Tätä tehdessä se viimeistään upposi, että joustavaa kangasta ommellessa pitää
muistaa käsitellä kangasta ihan eri tavalla. Pääntietä ynnä muuta tikatessa piti
muistaa venyttää kangasta kunnolla, jotta langat ei katkeile käytössä ja puvun
mahtuu laittamaan päälle. Pääsin ruttaamaan tylliä ihan urakalla, sitä oli parin
ensimmäisen kerroksen jälkeen kunnon kasa niinkuin kuvasta näkyy, eikä
ompeleminen tuossa vaiheessa ollut enää mitenkään hirveän mukavaa.

Lopputulos on kuitenkin tylliturhautumisesta huolimatta nätti ja etureunan rakenne on hauska päälle tulevan paitaosan helman takia. Housuosa on myös kiinni vyötäröllä kaiken tyllin alla. Vieressä on Robertan aikaisemmin piirtämä mallikuva.

Söpöin cowboyasu ikinä. Hommaan kuuluu siis chapsit, liivi ja hattu, johon on lisätty koristenauha. Materiaali oli aika ärsyttävä, se oli jotain halpiskamaa, joten toinen puoli oli tahmea. Tällaisten ompeluun säin hyvän käytännön niksin laittaa tahmealle puolelle paperia, jonka saa ompelun jälkeen revittyä irti. Ja opimme myös, että testit on tärkeitä, chapsien toinen puoli suli hieman, kun Roberta koitti silittää sitä ajatuksissaan liian kuumalla. Eli testaa, testaa, testaa.

Järjestävä organisaatio Fortes oli avulias ja koska minulla oli kiinnostusta kielen opiskeluun, minut koitettiin järjestää paikalliseen kielitandemryhmään. Kävin siis pyörähtämässä siellä torstaina, mutta työt loppuivat niin myöhään etten ehtinyt olla kuin hetken. Kokemuksena kuitenkin jees, kannattaa yrittää käydä ulkona enemmän ja ottaa tilaisuuksista mahdollisimman pajon irti.

Kenkä otti vähän osumaa tokalla viikolla, joten piti
kaivaa matkaompeluvälineet esille.

Viikonloppuretket: Venetsia

Ensimmäiesn viikonlopun totuttelun jälkeen päätimme koittaa käydä joka viikonloppu jossain, ja koska Venetsia oli niin lyhyen junamatkan päässä, aloitimme siitä.

Venetsia on upea paikka vierailla, vaikkakin luonnolllisesti täynnä turisteja. Ihania parvekkeita ja jäätelökojuja on joka puolella ja pakkohan niistä kanavista on ottaa kuvia.

3. Viikko

Syy miksi puvustamoissa tai vastaavissa työskenteleminen on minusta niin mielenkiintoista, on homman monipuolisuus ja erikoisemmat työtehtävät, joita pääsee tekemään silloin tällöin.

Ompelimossa tehdään vanhasta uutta, eli vaikka kokintakeista pakkopaitoja jos niille on tarvetta.

Normaalimpiin töihin kuului muun muassa musta kerroksittainen tyllihame, jossa sain kivoja niksejä tyllin käsittelyyn. Hyvä merkki siitä, miten hyvin uppouduin töihin on se, etten muistanut oikein ottaa kuvia ellei ollut jotain erikoisempaa kuvattavaa. Muiden toiden lomassa jatkoin silloin tällöin järjestelyä, korjaamista ynnä muuta, niinkuin nyt liikkeen pitämiseen kuuluukin.

Toinen erikoisempi työ, jota pääsin tekemään oli stetsoni. Ensin piirsin kaavat mallina olevan hatun mukaan vähän isommalla päänympäryksellä ja sitten leikkasin kappaleet ja ompelin opastuksen mukaan. Hatussa oli mielenkiintoisia rakenteita, joita en tiennyt etukäteen, mistä johtui, että se olisi saanut olla vähän korkeampi.

Alussa työskentely oli jännittänyt todella paljon, vieras kieli hankaloitti ja tunsin itseni tosi tyhmäksi, kun en osannut kysyä tai selittää, miksi mitäkin tein. Pieniä ajatusvirheitäkin tuli ja varsinkin silloin toivoi, että olisi osannut selittää, miksi näitä kaavoja onkin nyt neljä kun kaksikin riittäisi...

Puolivälin tienoilla kuitenkin alkoi olla jo aika hyvin sopeutunut, vaikka edelleen harmitti ettei voinut jutella töiden lomassa. Olimme käyneet Robertan kanssa lounaalla, joten siellä kääntäjän avulla sai vähän enemmän keskusteltua ja luotua yhteyttä, mikä helpotti sopeutumista valtavasti.

Kävin kolmannella viikolla toisen kerran kielitandemissa, joka jatkui tällä kertaa vähän myöhempään, mutta aihe oli todella poliittinen ja ryhmä ei ollutkaan sellainen kuin luulin. Tapasin kuitenkin onneksi yhden paikallisen, jonka kanssa juttelimme sitten vähän enemmän ja sovimme tapaavamme myöhemmin.

Viikonloppuretket: Milano

Pääsyy Milanon vierailulle oli äänestämässä käyminen, ja sen hoidettuamme kiertelimme nähtävyyksiä ja eksyimme myös kirjan historiasta kertovaan näyttelyyn. Designviikko sattui vierailumme ajalle, joten nähtävillä oli hyvin mystinen taideteos ja taiteeseen päästyö myös hauska graffiti.

4. Viikko

Rutiiniin päästy ja korjaukset jatkuu, mitään suurempia erikoisprojekteja ei ollut, joten kuvasaldo on sen mukainen. Asiakkaalle tehtäviä korjausompeluita varten sain pikku niksejä ja muistettavia asioita, kuten sen, että hyvään palveluun kuuluu tarkistaa jotain kohtaa korjatessa tuotteen siisteys muutenkin, onko napit kunnolla kiinni yms.

Sain kommunikoitua kääntäjän avulla emäntämme kanssa, että hän haluaisi takkinsa hartiat nostetuksi, joten pyysin tehdä sen työpaikalla ja sainkin sen sitten yhdeksi hommaksi. Hartian muokkaaminen oli tavallaan uutta kun en ollut kokeillut sitä käytännössä, joten ihan mielenkiintoista. Lopputuloskin oli hyvä siitä huolimatta, että Pyöriö miehustan puolella suureni aika paljon, eli onpeleminen oli haastavaa. 

Torstaina kävin kielitandemista tutun tyypin kanssa tutustumassa muuhun alueella olevaan kansainväliseen porukkaan english speaking happy hourissa, mikä taas todisti, että kannattaisiehkä vääntäytyä vähän useammin ulkoilmaan. Vietimme mukavan illan jutellen ja oli virkistävää puhua välillä sujuvasti englantia italian ymmärtämisen kanssa kamppailun sijaan.

Viikonloppuretket: Verona

Verona, Romeon ja Julian kaupunki, luonnollisesti pääpaino oli käydä vierailemassa Casa di Giulietta -museossa. Sieltä löytyikin kuuluisa parveke (ja parvekkeen alaosa täynnä ihmisiä) ja sisältä vanhoja vaatteita (tai ainakin replikoita Romeon ja Julian asuista), joten omakin ala pääsi kulttuurireissule mukaan. Kävimme myös Julian haudalla.

5. Viikko

Korjaukset jatkuu ja myös silitin aika paljon kankaita valmiiksi milloi mitäkin varten. Yhtä takkia lyhentäessä sain kantapään kautta muistutuksen siitä, että väärässä kohdassa ei todellakaan pidä koittaa tehdä nopeasti. Vetoketjua kiinni ommellessa en harsinut sitä ennen koneella ompelua, joten kone tietenkin työnsi kangasta edellään ja sitä sitten korjailin jälkeenpäin.

Keskiaikaisen mekon ompelu oli helppoa, kun se oli jo aiemmin ommeltu pitkällä tikillä, joten tarvitsi vain surauttaa saumat uusiksi ja merkata ja ommella muotolaskokset.

Nätti tunnelmakuva tiistain tapaamiselta uuden tuttuni kanssa.

Sain paljon käytännön kokemusta kaavojen soveltamisesta, kun leikkasimme suoraan kankaalta puolikellohameen ja kaavoitimme housuja ja takkia. Pienellä matematiikan käytöllä kellohameseen ei tarvitse piirtää varsinaisesti kaavoja, kun vain taittaa kankaan sopivasti ja mittaa oikein. Takin ja housujen kaavojen piirtämisessä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta tekee hyvää tajuta, että jos ei ole tekemässä huipputöitä, kaavojen piirtäminen ei ole niin pilkuntarkkaa. Ja kun kaavat tuntee, se on vielä helpompaa, ja voi vaikka piirtää kankaalle suoraan.

Niin ja pitääkin muistaa kehitellä itselle varastoon yleispätevät hihojen ynnä muiden kaavat...

Valmistelua viimeisten päivien ompelutyötä varten.

Viikonloppuretket: Padova

Jos Veronan viikonlopun pääasia oli Romeo ja Julia, Padovassa pääkohteena oli (Euroopan vanhin) kasvitieteellinen puutarha. Päästiin nauttimaan vielä kunnolla kesäsäästä ja näkemään mm. 1585 istutettu lempinimeltään Goethen palmu. Joka kaupungissa olisi niin paljon enemmän nähtävää kuin vain yhdelle päivälle, mutta aina ei voi keretä kaikkea. Niin ja joka paikassa on tietysti aina syötävä lisää jäätelöä :)

6. Viikko

Jäljellä oli enää pari työpäivää ja pääsiäisen takia viikko alkoikin vapaapäivällä.

Olin siinä mielessä onnekas, että pääsin viettämään syntymäpäiväni näissä maisemissa hyvässä säässä koirien ympäröimänä. Koska minulla ei ollut muita pääsiäissuunnitelmia, pääsin mukaan piknikille Robertan ja hänen ystäviensä kanssa vuoristoon. Kävelyiden ja ruokailun lomassa pääsin onneksi puhumaan vähän enemmän, kun seurueesta useampikin osasi englantia ja jutteli kanssani, sekä käänsi muiden puheita silloin tällöin. Yhteisöllisyydellä ja hyvällä asenteella pääsee siis pitkälle ja on mahdollista viettää mukavia hetkiä porukalla, vaikkei kunnolla osaisikaan kommunikoida.

Keskiviikkona oli vielä viimeinen atpaaminen Fortesilla, jossa istuimme lomakkeiden täyttämisen lisäksi vielä puhumassa eri maiden eroista ja matkailusta ylipäätään. Kävimme viimeistä kertaa yhdessä syömässä Robertan kanssa ja palasimme kaupalle, jossa sain kuitenkin vielä viimeisiä hommia tehtyä.

Viimeinen työ, jonka saimme tähän vaiheeseen viel viimeisenä iltana eli keskiviikkona, koska torstai oli kansallinen vapaapäivä, ja perjantaina jo matkustuspäivä. 

Vau. Torstaina oli todella hämmentävä fiilis, käytiin vielä viimeistä kertaa jäätelöllä ja kiertämässä Vicenzaa. Mukava päästä kotiin, mutta ikävä lähteä, haluaisi olla pidempään ja tutustua ihmisiin paremmin, mutta mieluummin sitten, kun osaa kieltä paremmin.

Perjantaiaamuna vielä viimeinen aamupala tutuksi tulleessa keittiössä ja sitten taas koko päivän matkalle takaisin Suomeen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli upea mahdollisuus, todellakin kannatti lähteä, vaikka välillä oli epävarma olo ja vähän koti-ikävä.


Ciao Vicenza ja nähdään taas joskus :)