Kiertopajat: Vaatetus
Ke 30. Eilen eli tiistaina vaihdoimme taas pajaa ja pääsin kaikkein omimmalle alalleni. Vaatetuksen puolella tehtävänantona oli ideoida, suunnitella ja valmistaa jonkinlainen kassi sellaiseen tarkoitukseen mihin itse haluaa ja tarvitsee. Kassissa myös tulisi olla sovellettuna jonkinlainen pintastruktuuti tai kuvio museokäynniltä ja kierrätysmateriaalien ja tilkkujen käyttö olisi suositeltavaa. Kuten muissakin, myös vaatetuksen kiertopajalla aikaa on 16 tuntia.
Idean keksiminen ei tuottanut vaikeuksia sillä olin jo suunnitellut hämähäkkikassia, jossa voisin kuljettaa neuletta tai virkkausta mukana ja josta lanka tulisi ulos kuin hämähäkki tekisi minulle lankaa. Minulla oli piirroskin valmiina ja kun olin vielä penkonut tilkkulaatikkoa ja löytänyt sopivan kangaspalan, esitin ideani Irmelille. Pohdimme hetken miten struktuurin saisi liitettyä työhön ja Irmeli ehdotti että taotun raudan ympyrät voisivat toimia silmien mallina, mitä pidin hyvänä ajatuksena joten lähdin jatkamaan työtä.
Ensimmäinen vaihe työssä oli suunnitella kassin koko ja muoto paperille. Pohdin pitkään pitäisikö minun pienentää kuvassa näkyvää alun perin piirtämääni kaavaa mutta tulin siihen tulokseen että käytän tilkun koko leveyden niin ainakin tulee riittävän suuri. Muoto on hyvin summittainen sillä en oikein osannut arvioida miten siihen vaikuttaisi kassin täyttäminen langoilla.
Kankaan leikkaamisen jälkeen huomasin roskiksessa mielenkiintoiselta vaikuttavia pitsejä, jotka päädyin onkimaan talteen ja joita ajattelin käyttää luomaan hieman lisää struktuuria pintaan. Kokeilin asetella niitä hämähäkin perän päälle ja kassin pohjan/hämähäkin keskivartalon päällystin tummemmalla kankaalla jota suunnittelin siihen päälle.
En vielä tiedä miten pitsit tulevat toimimaan ja miten ne siihen laitan mutta tämä oli tapani tallentaa ideoita joita minulla oli tässä vaiheessa.
Ennen kuin aloin varsinaisesti ommella kappaleita yhteen harsin ne kiinni testausta varten, jotta näin mistä kaavaa vielä pitäisi muotoilla. Täytettyäni kassin neuleella, huomasin että minun pitää todennäköisesti keksiä pohjaan jokin tuki joka pitää sen koko ajan pyöreänä. Hämähäkkiparka näytti melko onnettomalta osittain tyhjänä ja liika kangas reunoilla lerpattaen, joten kaavaa piti vähän kaventaa ja muotoja pehmentää. Se onneksi näytti kuitenkin sen suuntaiselta kuin oli takoitus, joten tyhjensin sen ja jatkoin hommia. Sain toiselta opiskelijalta kauniin palan mustaa satiinia, jolla päällystän keskivartalon ja joka toimii myös taskuina, joten sain vielä tänään leikattua siitä sopivan muotoiset palat.
To 31.8. Päivä alkoi ajatusten keräämisellä jonka jälkeen menin tutkimaan minkälaiset nahkatilkkujen varastot koululla on. Suunnittelin että nahasta voisi saada hyvän näköiset jalat/kahvat kassiini. Sopivia paloja ei kuitenkaan löytynyt ja nahka oli sen verran paksua ettei se olisi sopinut tähän työhön niin hyvin kuin kuvittelin. Palasin siis penkomaan luokassa olevia kangaslaatikoita ja olin jo tyytymässä hyvin tavalliseen mustaan kankaaseen. Kävin välillä ompelemassa samettipalojen esille jäävät reunat saumurilla.
Lisää pengottuani löysin kuitenkin tämän kauniin sinisen buklee-kankaan, josta mallailin sopivan levyiset ja pituiset palat jaloiksi. Se tuo lisää erilaista tekstuuria ja vähän väriä työhön.
Sitten alkoi kaikkien kahdeksan palan ompelu ja ympäri kääntäinen...
Jalkojen valmistelun jälkeen piirsin kaavan koristeeksi tuleville hämähäkin koukkuleuoille, jotka leikkasin myös sametista. Ommeltuani ja täytettyäni palat pääsin suunnittelemaan miten kassin alaosan, eli hämähäkin etuvartalon ompeleminen onnistuisi. Pyörittelin monenlaisia vaihtoehtoja ja kirosin itseäni että tein taas tällaisen ihmeellisen palapelin jonka kasaan saamiseksi ei ole yksinkertaista ratkaisua.
Lopulta kuitenkin tartuin vain härkää sarvista ja mallattuani miten paljon jaloille jää tilaa kun leuat ovat paikallaan, laitoin pari ensimmäistä kiinni nuppineuloilla ja harsin ne kiinni. Heti kun irrotin nuppineulat helpotuin, sillä huomasin että työn ompelu toimii kuitenkin niin kuin alunperin oli tarkoitus. Minun vain pitää harsia palat ensin kiinni, sillä kankaita on niin paksu kerros että nuppineulat vääntävät ne vois paikoiltaan.
Pe 1.9. Viimeiset tunnit vaatetuksen kiertopajasta. Aloitin päivän harsimalla kaikki muutkin jalat ensin toiseen samettipalan kiinni ja sitten yhdistämällä toisen sametin päälle kanneksi niin että jalat jäivät sisään. Jalkojen asettelu muistutti jonkilaista punontaa, sillä jalkoja piti pyöritellä päällekäin ja pois toistensa teiltä että sain kaikki asettumaan sopivasti. kun olin saanut jalat kiinni liitin keskelle myös koukkuleuat, pöyriteltyäni ja aseteltuani niitäkin vaikka kuinka kauan.
Seuraavaksi ompelin teollisuusompelukoneella (koska kotikoneen väliin kangaskasa ei mahtunut) palaset yhteen liittävän ja kassin pohjan muodostavan sauman. Seurasi totuuden hetki kun käänsin kassin ympäri.
Sitten alkoi sopivien silmien metsästys sillä ne olisi helpoin ommella kiinni tässä vaihessa, ennen kuin ompelen sisimmän kerroksen eli varsinaisen kassiosan kiinni. Vilkuilin ns. tavallisia eli läpiommeltavia nappeja mutta koko ajan ajattelin että alta ommeltavat napit olisivat sopivampia. Pohdin ensin ruskeita samanlaisia kuin valitsin muta niistä ei löytynyt tarpeeksi isoja. Tämän väristen pussin päällä oli saman tien yksi valtava, mutta sain käydä pussin läpi kahteen kertaan ennen kuin elämästäni tuli täydellistä ja löysin vihdoin toisen samankokoisen.
Kuvassa täytin ensin kassin lankakerällä ja sitten mallasin nappeja paikoilleen nuppineulojen avulla jotta osaisin ommella ne oikeille paikoilleen.
Lopulta aika loppui kesken enkä siis saanut tätäkään työtä valmiiksi aikarajojen sisällä. Otin lankaa ja työn viikonloppuhommiksi kotiin, jotta voisin koululla taas jatkaa jostain hieman tärkeämmästä osasta kuin nappien ompelusta.
Tuotteen teko jatkui kotihommina. Olin ommellut napit kiinni jo edellisenä viikonloppuna, mutta 6.9. keskiviikkona tajusin, että haluan saada kassin näyttelyyn, joka koottaisiin seuraavana päivänä. Otin siis oman ompelukoneen esille, neulasin puuttuvat kangaspalat eli itse kassiosan kiinni ja ompelin sen varovasti paikalleen.
To 7.9. Kun olin saanut lohikäärmeeni kasaan metallipuolella, minulla oli ruokailun jälkeen vielä pieni hetki aikaa ennen kuin aloimme koota näyttelyä. Livahdin siis vaatetuksen puolelle viimeistelemään reunan saumurilla ja ompelemaan kujan nyörille. Vielä näyttelyä aloitellessa pujotin nyöriä (väreihin sopivaa kengännauhaa) paikoilleen ja työ valmistui juuri sopivasti esille pantavaksi.
Jossain välissä kassin tekoa olin päättänyt että pitsien ompelulle tulisi melkoinen kiire, ja lisäksi jalkojen kangas lisäsi tekstuuria niin että en kokenut niitä enää tarpeelliseksi.
Idean keksiminen ei tuottanut vaikeuksia sillä olin jo suunnitellut hämähäkkikassia, jossa voisin kuljettaa neuletta tai virkkausta mukana ja josta lanka tulisi ulos kuin hämähäkki tekisi minulle lankaa. Minulla oli piirroskin valmiina ja kun olin vielä penkonut tilkkulaatikkoa ja löytänyt sopivan kangaspalan, esitin ideani Irmelille. Pohdimme hetken miten struktuurin saisi liitettyä työhön ja Irmeli ehdotti että taotun raudan ympyrät voisivat toimia silmien mallina, mitä pidin hyvänä ajatuksena joten lähdin jatkamaan työtä.
![]() |
Luonnostelemani suunnitelma siitä miten kassi toimisi käytännössä. Ylimmässä kuvassa sisältä pilkistää näön vuoksi puikot ja lankaa. |
![]() |
Ensimmäinen versio kaavasta jonka mukaan leikkaisin varsinaisen kassiosan kankaan. |
Ensimmäinen vaihe työssä oli suunnitella kassin koko ja muoto paperille. Pohdin pitkään pitäisikö minun pienentää kuvassa näkyvää alun perin piirtämääni kaavaa mutta tulin siihen tulokseen että käytän tilkun koko leveyden niin ainakin tulee riittävän suuri. Muoto on hyvin summittainen sillä en oikein osannut arvioida miten siihen vaikuttaisi kassin täyttäminen langoilla.
![]() |
Testejä, testejä... |
Kankaan leikkaamisen jälkeen huomasin roskiksessa mielenkiintoiselta vaikuttavia pitsejä, jotka päädyin onkimaan talteen ja joita ajattelin käyttää luomaan hieman lisää struktuuria pintaan. Kokeilin asetella niitä hämähäkin perän päälle ja kassin pohjan/hämähäkin keskivartalon päällystin tummemmalla kankaalla jota suunnittelin siihen päälle.
En vielä tiedä miten pitsit tulevat toimimaan ja miten ne siihen laitan mutta tämä oli tapani tallentaa ideoita joita minulla oli tässä vaiheessa.
![]() |
Kassissa on jo hämähäkkin muotoja ja perän suppuun vetäminen toimii jopa odotettua paremmin. |
To 31.8. Päivä alkoi ajatusten keräämisellä jonka jälkeen menin tutkimaan minkälaiset nahkatilkkujen varastot koululla on. Suunnittelin että nahasta voisi saada hyvän näköiset jalat/kahvat kassiini. Sopivia paloja ei kuitenkaan löytynyt ja nahka oli sen verran paksua ettei se olisi sopinut tähän työhön niin hyvin kuin kuvittelin. Palasin siis penkomaan luokassa olevia kangaslaatikoita ja olin jo tyytymässä hyvin tavalliseen mustaan kankaaseen. Kävin välillä ompelemassa samettipalojen esille jäävät reunat saumurilla.
![]() |
Taustalla näkyy löytämäni kangas valmiiksi leikattuna jalkoja varten. Edessä samettipalat valmiina muihin paloihin liitettäväksi. |
Lisää pengottuani löysin kuitenkin tämän kauniin sinisen buklee-kankaan, josta mallailin sopivan levyiset ja pituiset palat jaloiksi. Se tuo lisää erilaista tekstuuria ja vähän väriä työhön.
Sitten alkoi kaikkien kahdeksan palan ompelu ja ympäri kääntäinen...
![]() |
Pöydällä valmiiksi neulattuja jalkoja ja ompelukoneen päällä oikealla valmis ympäri käännetty jalka. |
Jalkojen valmistelun jälkeen piirsin kaavan koristeeksi tuleville hämähäkin koukkuleuoille, jotka leikkasin myös sametista. Ommeltuani ja täytettyäni palat pääsin suunnittelemaan miten kassin alaosan, eli hämähäkin etuvartalon ompeleminen onnistuisi. Pyörittelin monenlaisia vaihtoehtoja ja kirosin itseäni että tein taas tällaisen ihmeellisen palapelin jonka kasaan saamiseksi ei ole yksinkertaista ratkaisua.
![]() |
Testi saatuani ensimmäiset jalat harsittua kiinni. |
![]() |
Vaihe vaati lievää taiteilua, sillä samattipalat eivät tietenkään asettuneet siististi vastakkain, kun välissä oli niin paksulti kangasta. |
Seuraavaksi ompelin teollisuusompelukoneella (koska kotikoneen väliin kangaskasa ei mahtunut) palaset yhteen liittävän ja kassin pohjan muodostavan sauman. Seurasi totuuden hetki kun käänsin kassin ympäri.
![]() |
Ja se toimi! Olin tietenkin käännellyt sitä nurin jalkojen ja leukojen harsimisvaiheessa mutta oli silti helpotus saada ompelukoneen sauma kohdalleen. |
Sitten alkoi sopivien silmien metsästys sillä ne olisi helpoin ommella kiinni tässä vaihessa, ennen kuin ompelen sisimmän kerroksen eli varsinaisen kassiosan kiinni. Vilkuilin ns. tavallisia eli läpiommeltavia nappeja mutta koko ajan ajattelin että alta ommeltavat napit olisivat sopivampia. Pohdin ensin ruskeita samanlaisia kuin valitsin muta niistä ei löytynyt tarpeeksi isoja. Tämän väristen pussin päällä oli saman tien yksi valtava, mutta sain käydä pussin läpi kahteen kertaan ennen kuin elämästäni tuli täydellistä ja löysin vihdoin toisen samankokoisen.
Kuvassa täytin ensin kassin lankakerällä ja sitten mallasin nappeja paikoilleen nuppineulojen avulla jotta osaisin ommella ne oikeille paikoilleen.
Lopulta aika loppui kesken enkä siis saanut tätäkään työtä valmiiksi aikarajojen sisällä. Otin lankaa ja työn viikonloppuhommiksi kotiin, jotta voisin koululla taas jatkaa jostain hieman tärkeämmästä osasta kuin nappien ompelusta.
Tuotteen teko jatkui kotihommina. Olin ommellut napit kiinni jo edellisenä viikonloppuna, mutta 6.9. keskiviikkona tajusin, että haluan saada kassin näyttelyyn, joka koottaisiin seuraavana päivänä. Otin siis oman ompelukoneen esille, neulasin puuttuvat kangaspalat eli itse kassiosan kiinni ja ompelin sen varovasti paikalleen.
![]() |
Tässä kassi on ommeltu, mutta reunassa ei ole vielä kujaa nyörille, vaan se on vain solmittu kiinni päältäpäin. Laitoin sen mallinukkeni päälle havainnollistamaan, kuinka se toimii käytössä. |
To 7.9. Kun olin saanut lohikäärmeeni kasaan metallipuolella, minulla oli ruokailun jälkeen vielä pieni hetki aikaa ennen kuin aloimme koota näyttelyä. Livahdin siis vaatetuksen puolelle viimeistelemään reunan saumurilla ja ompelemaan kujan nyörille. Vielä näyttelyä aloitellessa pujotin nyöriä (väreihin sopivaa kengännauhaa) paikoilleen ja työ valmistui juuri sopivasti esille pantavaksi.
Jossain välissä kassin tekoa olin päättänyt että pitsien ompelulle tulisi melkoinen kiire, ja lisäksi jalkojen kangas lisäsi tekstuuria niin että en kokenut niitä enää tarpeelliseksi.
![]() |
Siinä se nyt on esillä kaikessa karvajalkaisuudessaan. |
Kommentit
Lähetä kommentti