Voodoo-hoodoo

Torstaina 21.9. aloitettiin varsinaiset omat alat ja ensimmäinen työ, josta tulisi myös olemaan meille hyötyä muita töistä tehdessä, oli neulatyyny. Ohjeena oli että sitä voi pitää käsivarressa kun työskentelee mutta muuten tyyli oli vapaa.

Sitten keksin että myös voodoonukke
sopii neulatyynyn ideaan niin neulat
liittyvät siihen jotenkin. Kuvassa
ensimmäinen luonnos ja sen pohjalta
piirretty kuva kaavoja varten.

Ensimmäinen ideani oli siili, johon neulat muodostaisivat piikit.
Se ei kuitenkaan tuntunut omalta, joten mietin muitakin vaihtoehtoja.

Ennen varsinaista kaavojen piirtämistä kävin hakemassa inspiraatiota tilkkulaatikolta ja tutkimassa materiaaleja. Valitsin kankaan sen värin ja sidoksen perusteella, joka teki siihen tuotteeseeni sopivat vinoviivat. Sen mukaan mitä olemme käyneet läpi materiaaliopissa, tiedän että sitä kutsutaan toimikassidokseksi. Edellisten lisäksi valitsin kankaan siksi että halusin kankaan itsessäänkin tarttuvan nuppineuloihin ja löytämäni kangas oli siihen tarpeeksi paksua.

Löytämäni vihreä kangas kehoon ja punainen vakosamettikangas
sydämeen (joka ei tosin näytä kuvassa kovin paljon siltä).

Aloitin leikkaamalla palaset irti paperista, varmistin pään, vartalon ja sydämen symmetrisyyden taittamalla ne puoliksi leikkaamisvaiheessa. Käsille ja jaloille leikkasin vain yhden kaavan sillä niistä tulisi symmetriset joten voin vain ottaa useamman palan samalla kaavalla. Kuvassa näkyy myös pienellä merkittynä muistiin montako palaa mitäkin piti muistaa ottaa.

Seuraavaksi koitin sommitella palaset rekaleiselle kankaanpalalleni järkevästi
käyttäen mahdollisimman paljon reunojen omituisenmuotoisia paloja.

Tässä vaiheessa päivä muistaakseni vaihtui ja jatkettiin seuraavalla kerralla. En aio olla enää kovin tarkka päivämäärien kanssa, koska todellisuudessa niillä ei mielestäni ole hirveästi väliä :P Välihuomautuksena sanoisin myös että tähän mennessä olemme tehneet välissä materiaalioppiin liittyviä tehtäviä, yleensä tuntien alussa.

Tässä siis kaikki palat irti leikattuna päällekäin, pään palat jo
mallattuna oikeat puolet vastakkain ompelua varten.

Seuraavaksi leikkasin sydämen, otin kotiompelukoneen esille ja etsin sopivan väriset langat. Kuvassa vierekkäin tilkku jolle testasin sopivaa siksakin leveyttäja pituutta ja sydän mallattuna oikealle paikalleen. 

Kun sydän oli täytetty ja paikallaan neulasin työn pikaisesti kasaan ja täytin sen nähdäkseni minkä kokoinen siitä olisi lopulta tulossa. Tässä vaiheessa olin jo huomannut että minulla on vielä kauan aikaa palojen ompeluun, toisin kuin olin toiveikkaasti ajatellut alussa neulattuani palat jo yhteen. 

Vakosametti ei toiminut sydämessä aivan niin kuin olin suunnitellut, sillä siksakki vei reunasta niin paljon tilaa, ettei sen täyttämisellä ollut niin paljon vaikutusta. Se ei kuitenkaan haitannut liikaa, sillä vastineeksi sen reunoista tuli mukavan rispaantuneen näköiset.

Seuraavaksi piti sunnitella kuinka kiinnityslenkki ja sen tuotteeseen kiinnittäminen. Ajattelin että neulatyyny voi olla hyvä saada tarpeen mukaan joko olkavarteen tai ranteeseen, joten suunnittelin kuminauhakiinnityksen, jossa on tarrat niin että siitä saa lyhyemmän tai pidemmän. 

Taustalla työn palasia ja etualalla erittäin tärkeitä tarranauhanpätkiä.
Kuvassa myös kuminauha joka on mitattu riittämään olkavarteni ympäri.

Kuminauhat on kiinnitetty ja tarrat niihin ommeltu teollisuusompelukoneella. Olen
neulaamassa kappaleita yhteen omelua varten, kuminauhat piti pujjottaa ulos
täyttörei'istä, etteivät ne jäisi sauman väliin. Muuten nukke ei pääsisi olemaan niin
pyöreä kuin on tarkoitus.

Kaikki palaset olivat kasassa joten etsin täytteeksi tiloissa pyörinyttä raakavillaa. Ompelu, kääntäminen ja täyttäminen kutistivat työtä melko paljon, mitä olin toivonut, sillä otin paloista hyvin suuret. Muoto tosin kärsi hieman samalla, mutta ei onneksi liikaa ja voodoonukke saakin olla hieman rähjääntyneen näköinen.

Seuraavaksi ennen kuin aloin ajatella palasten sulkemista, suunnittelin
nuken naaman. Kävin nappilaatikola etsimässä sopivaa silmää jo löysin
muutamia vaihtoehtoja joista valikoin tämän. Luonnostelin myös suun
ja toisen silmän paikan, jotka ompelisin jollakin paksuhkolla langalla.

Testi kädessä. Silmä kiinni nuppineulalla.

Hän sai naaman. Pohdin minkä värisen
langan ottaisin ja päädyin valkoiseen
mustan sijasta sillä se näkyy paremmin.
Lisäksi laitoin napin vasemmalle, koska
käyttäisin tyynyä vasemmassa kädessä,
joten keskemmällä on enemmän tilaa
neuloille.

Melko loppusuoralla tulin testailtuani sihen tulokseen, että
nauha on hieman liian lyhyt. Jouduin siis purkamaan reunimmaiset
tarrat irti ja siirtämään niitä reunempaan. 

Viimeistelynä vielä ompelin täyttöreiät umpeen käsin ja surautin pään ja vartalon ulospäin jättämäni palat saumurilla. Sitten ompelin raajat kiinni vartaloon suurilla tikeillä samalla valkoisella langalla ja nappasin pakistani hakaneulan liittämään pään ja vartalon yhteen.

Tadaa! Minulla on iloinen ystävä joka kantaa neulojani. Jätin pään erilleen vartalosta, jotta toisen osan voi laittaa esimerkiksi olkavarteen ja toisen ranteeseen, tai vaikka kokonaan eri käsiin jos tarvitsee.