Teatteriajan tuotoksia

Pääsin työssäoppimisjaksollani Mikkelin teatterin puvustolle, jossa valmistin vuokraamon puolelle valikoimasta puuttuvia tuotteita. Valitettavasti tekeillä ei juuri silloin ollut näytelmiä, joihin tehdä puvustusta, tai ne mitä oli olivat hyvin pienitöisiä eikä minulle riittänyt tekemistä.

Ensimmäinen työ jonka tein oli sellainen jota vuokraamossa oli kaipailtu pitkään; musta "kuolema" kaapu jossa on kunnollinen suuri huppu. Kävimme porukalla kangasostoksilla ja palalaatikoista löytyi kokoelma sekalaisia mustia kankaita, muun muassa farkkua. Käytin perustana kylpytakin kaavaa, mutta käytännössä koko työ oli muotoilua. Kiinnitys on pukuvuokraamokäyttöön sopiva yksinkertainen tarrakiinnitys.

Projekti oli mielenkiintoinen, koska paloja oli niin erilaisia ja ne oli sovitettava yhteen ominaiuuksiensa mukaan järkevästi. Hupun kangas oli selkeä, sillä se oli sopivimmin laskeutuva ja ainoa joka oli molemmin puolin musta. Muiden yhteen sovittainen oli pähkäilyä ja sommittelua, mutta yhteisen tuumailun pohjalta keksimme leikata yhden liivimäiseksi yläosaksi, jonka pohjalta muu alkoi muotoutumaan. Pohjalla on tavallista mustaa puuvillakangasta perustana ja helman kankaisiin päädyin siksi että ne olivat lähimmäs saman rakenteisia ja laskeutuivat jäljellä olevista parhaiten.

Kaavun takakaitaleen muotoilua, yritin saada siihenkin
sopivasti rispaantunutta raunaa näkyviin.

Hihojen ompelu oli melko yksinkertaista, niissä pienenä kikkana on tosin ommellut poimut, joilla hihoja sai lyhennettyä hieman poistamatta kangasta, jotta niitä voi pidentää jos kaavun käyttäjä onkin pidempi. Takaosassa piti myös soveltaa, sillä jotta helmasta sai tarpeeksi pitkän, helmakankaan yläreunan ja liiviosion väliin jäi näkyviin kaitale pohjalla olevaa mustaa "lakanakangasta". Vasemmassa kuvassa näkyy juuri ja juuri siihen muotoilemani kaitale jäljellä olevista tilkuista, joka jäljitteli jonkinlaista vyötärökaitaletta ja johon koitin hyödyntää kankaan rispaantunutta reunaa, jota on näkyvissä muuallakin kaavussa.

Toiseksi tehtäväksi sain tehdä hupullisen keepin ihanan vanhasta kulahtaneesta kankaasta. Ohjeistuksena oli tehdä siitä kankaaseen nähden mahdollisimman pitkä ja siinäkin hupun piti olla suuri. Pienen pyörittelyn jälkeen kaava asettui kankaalle niin että selkään keskelle jäi sauma ja keepistä tulisi edestä vähän lyhyempi kuin takaa. Hupussa on pitkä hiippa ja reuna taitettu niin että rispaantunut kankaan reuna jää koristeeksi hupun reunaan. Käyttömukavuuden parantamiseksi keeppi ja huppu on vuoritettu lakanakankaalla. Kangas oli ollut hevosen loimi, joten sinä oli joitain kiinnikkeita joista yhdestä ompelin keepin kiinnikkeen etsittyäni teatterin varastoista tyyliin sopivat napit.

Työ oli melko suoraviivainen ja jäljelle jääneitä paloja pyöritellessäni yksi niistä alkoi muistuttaa päähinettä, joten pyysin hattupään jonka avulla muotoilla sitä lisää. Lisäsin tilkkuja sinne tänne ja samalla ompelin tyyliin sopivan pienen pussukan, jonka kiinnikkeet on tehty tuppiloksi. Lisäsin päähineeseenkin vuorin, sillä kukapa haluaisi karhean loimikankaan hankaavan päätä. Lopputuloksesta tuli tyylikäs ja mukavan keskiaikainen ja kangasta jäi kaiken jälken noin kämmenen kokoinen palanen, mistä olen aika ylpeä.

Punaiset housut olivat vähän spesiaalimmat, sillä kangasta ei
ollut niin paljon, että siitä olisi saanut kunnolliset trumpettilahkeet.
Etsimme siis tyyliin sopivan toisen kankaan, josta sai lisättyä
lahkeisiin kiilat antamaan lisää leveyttä. Housuissa on säädettävä
kumianuhavyötärö, jotta ne kävisivät mahdollisimman monelle, mutta
myös vetoketju koska halusin hienostella enkä tehdä valevetoketjua.

Kiilojen yläosan ompelu oli vähän haasteellista ja vaati yhteistä
tuumimista ennenkuin keksimme miten se kannattaa tehdä,
mutta lopulta se sujui jo hyvin.

Pukuvuokraamossa tarvitaan luonnollisesti aina 70-luvun bilehilehousuja, joten loppupuolella harjoittelua tein niitä ihan urakalla. Ompelin kaikki housut teatterilla olleilla housujen peruskaavoilla ja itse aisassa en ollut edes ommellut housuja ennen harjoittelua.

Toiset housut tein paljon yksinkertaisemmin, nekin on peruskaavoilla
tehty ja vähän eri kokoiset. Niiihin tein valevetoketjuhalkion ja
kuminauhavyötärön. Tarkoituksena oli tehdä hyvin perushousut, joten
en ommellut niihin sen kummempia koristeita kuin taskut, jotka laitoin
toisissa eteen ja toisissa taakse saadakseni edes pientä vaihtelua.

Kankaita oli valmiina, joten piti vain sukeltaa laatikoihin ja etsiä ensimmäisiin housuihin sopiva tehostekangas ja alemmissa piti mitoittaa kellotettu osio mahdollisimman suureksi niiltä kankailta, jotka hommaan oli varattu.